Lankakerä ja mitä siitä seurasi

Mitä tapahtuu kun käsityöhörhö löytää lähikaupastaan seuraavanlaisen lankakerän(-keriä)?:

No, ostaa tietysti yhden kerän vaikkei edes tiedä vielä mitä siitä tekisi. Kotona lanka "polttelee" näpeissä ja niin etsitään sopivat pitkät puikot (4 1/2) ja luodaan epämääräinen määrä silmukoita. Ensimmäisten parin kierroksen jälkeen mieleen juolahtaa jonkinlainen pitsikuvio, jota aletaan heti työstää. Kun neuletta on syntynyt n. 20 cm, työlle löytyy lopulta nimikin. Eli syntymässä oli vauvan vaunupeitto, vaikka vauvasta ei ole tietoakaan (eikä kai tule olemaankaan, vaikka ankara vauvakuume onkin iskenyt näin kesänkorvalla). Ehkäpä laitan sen sitten myyntiin tai lahjoitan jollekin serkuistani, jotka ovat saaneet vauvoja viime aikoina.

Tällainen siitä kuitenkin sitten tuli. Joskin se ei ole vielä lopullisesti valmis. Täytyy pestä ensin ja ommella reunoihin vielä koristeeksi nauhaa. Pohdin jo, että samasta langasta tulisi myös söpö nuttu ja sukat ja myssy jne. Mutta taidanpa kuitenkin neuloa hiukan isommassa mittakaavassa ja tekaista tyttärelleni kesäisen nutun tästä langasta. Jahka muut projektit myöten antaa. Se on sitten muuten viikonloppukin alkamassa ja lapsosilla viel viikko koulua. Ei muuta ko hyvää viikonloppua jokaiselle :)

P.S. Ei se yks kerä ihan riittäny, tähän meni puoltoista kerää :)

Konsteja jos jonkinlaisia

Mummo-sarjakuva on yksi lemppareistani ja tää oli vaan jotenkin niin osuva:

Miullakin ois kaks "huovutuskonetta" kotona. Pitäsköhän kokkeilla toimisko ne noin :)

Mutta ihan muuta. Käyköhän toisille innokkaille käsitöiden harrastajille useinkin samoin ko miulle tänään. Nimittäin että ostaa lankaa vaikka ei tiedä vielä mitä siitä tekee. Ostin tänään kerän Novitan Puro Batik lankaa, sellaista kirjavaa, enkä todellakaan viel tiedä mitä siitä syntyy. Se oli vaan niin houkuttelevan näköistä ja pirteetä. Mut eiköhän siitä jotain kehkeydy viel.

Historiaa ja pölykerroksia

Eli kaikkihan sai alkunsa jo hamasta lapsuudesta. Äiskä aina sanoo että mie synnyin sakset toisessa kädessä ja puikot/neula toisessa kädessä. Olen siis askarrellut ja tehnyt käsitöitä koko ikäni. Vuosien saatossa on tullut siis tehtyä aika paljon omaksi ja lahjaksi kaikenlaista.

Lasten säbäharrastuksen ansiosta miulla on ollut maanantaisin runsaasti aikaa pitää "ompeluseuraa" kirjastossa ja kiitos kirjastotätimme (joka heitti ajatuksen ilmoille), sain pystytettyä näyttelyn kirjastoomme. Mänihän siinä tietty vuosi ennenko se näyttely tuli toteutettua mutta tässä se kuitenkin on:

 

Tässä on toki vaan osa siitä näyttelystä, pittää ottaa paremmat kuvat  lopuista näyttely"esineistä". Saavutus se on tämäkin, ainakin meikäläiselle. Tästä on ny hyvä jatkaa, niin näpertelyä kuin tätä bloggausta.

Nyt se tapahtuu

Kaiken ketutuksen lomassa sain sitten tämänkin projektin siihen malliin, että voin sanoa näin. Nyt koittaa se hetki, kun tästä tulee julkista. Ei tää blogi nyt ihan viel oo miun näkönen mut kuiteskin: nyt se julkistetaan. Nyt loppuu myöskin kirjakieleen kompurointi ja lukihäröt on sallittuja. Tästä etiepäin mie kirjotan just niinko kirjotan. Ja siihen on tyytyminen.

Hienosäätöjä viel tehään mut haittaakse?

Kuiteskin: Tervetuloa Pikku Pirun Pajalle!

Vähitellen vähitellen

Vähitellen tämä alkaa sujua, nimittäin tämä blogin tekeminen. Alku on aina hankalaa ja etenkin kun koneeni tahtoo jumittaa. Ja muutenkin on kaikki vielä hakusessa. Mutta kyllä tämä tästä. Blogin ulkomuoto hakee vielä itseään mutta joskus se vielä on miun näkönen eli ihan Pikku Pirumainen ;) . Siihen asti: näillä mennään.

Ajatuksista teoiksi

Siitä se ajatus sitten lähti...

...se idea omasta blogista. Ajatus lähti liikkeelle siitä, kun eräänä pakkaspäivänä oli hiukan "pahankurinen" fiilis ja huitaisin neuloa itselleni pipon. Ja muutaman lisää. Sitten tulikin visioita jatkosta ja tässä sitä ollaan. Alkaa uuden opettelu eli bloggaaminen. Pikku Pirun Paja pyörii vielä hyvin hiljaisesti mutta kehitelmissä on syksyksi taas uutta. Siihen asti Pikku Pirun Pajalta voi lukea kuulumisia toteutuneista ja suunnitelmissa olevista visioista ja kaikenlaisista mietteistä, mitä voi ihmislapsen päässä liikkua.