Syyskiireet...

... on iskennä Pikku Pirun Pajalle.

Työt viepi enämpi ossoo aekoo jotenka kauhiasti ei jiä aikoo nuille kästöille mut nyt alakaapi sit pukata tuas niitä jouluvisijoita piähän. Maakuntalapaset on näemmä viennä männessään Pikku Pirun ja ny on kokkeilussa Kuopion lapaset. Jostain pittää suaha lissee nuita lapasohjeita ko ei ruaski männä Taitoshopista ostammaan pakettina. 7 veljestä lanka ko passovvaa hyvinnii nuihin maakuntalapassiin. Sen verti tulloo muunnettuva malliloita jotta värit on erilaesia ko malleissa. Vuan haetannooko mittään. Ompaan aenahiin tekijäsä näkössii eikä tuu ihan samanlaesia het vastaan.

Sit toenen mikä näjetsen vei männeessään ni on nuo sukat jotka neulottaan kärestä varteen. Kolomas par jo työn alla. Suunnitelmia syksylle on paljonnii. Lankoja on edelleenni niin jottei tiijä mihin niitä tunkis vuan tuas piti muutama kerä ostoo. Poitsulle meinasin lapasia tehä ko on piäsnä entiset "kutistummaan". Sukkijahi pitäs vissiin tekasta hälle ko alakaa olla jalaka sellanen siro 42. Sitte meinasin jotta pittää tekasta yhet tahi kahet ratsastuslapaset lissee tytsylle ko taitaa vissiin kasvoo hiänki. Ja niitä joululahjavisijoita tässä pikku hilijoo aletaan värkätä. Jos vaikka tänä vuonna ne ehättäs ihan sinne pukin konttiin ajoissa. Jos ei tota peukkuva nyt tänä syksynä telos.

Se iski lentsuhi Pikku Pirun Pajalle ja par viikkoo sitä on podettuhi. Nyt jo melekeen terve, vähän viel iäni reistaa ja yskittää. Mut kyl se tästä. Sitä ko pittää immeisen olla pikkuse hullun sorttinen nii eehän se millään pysy sairasvuottellaan vuan kampijjaa tonne mehtään väkisinnii. Ja sae sieltä iha mukavasti sualistakkii. Vajjaan ämpärillisen kanttarellukoita. Tatteja ee meitin apajille sattunna mut onneks on tuttuloeta joelta suap ostettuun niitä. Syksy on antanna satova ihan kivasti. Omista marjapuskista sae lisuketta mehukattillaan ja kääpiöomppupuuki anto isohkon sadon. Vaik puottikkii melekeen puolet muahan. Näillä antimilla se o hyvä lähtiä talavea kohi.

Rellukoita kuivattuna ja säelöttynä.

Terveellisijä "sipsejä" ellikkään oman omppupuun satova kuivattuna :)

Ja että ko yrität häntä ottoo kuvvoo kästöestä nii tulloo kuvvaan häntä... ja koko katti. Se onnii aeka mielenkiintosta ko on viis lankakerree samassa työssä ja yrität pittee ne jotenkuten järjestyksessä, niin eiköön siihen tuu sit tää neuleapuri. Ensi hään käyp makkoomaan sihin lankojen piälle ja sit alakaa sotkia niitä lankoja siinä.

Elikkä siinä ny on sit ne Kuopion lapaset, toinen peukkuva vaille ja toinen alakutekijöessä. Yhet valamiit sukat ja uus sukka tulollaan. Kesken eräsinä on ne etellisettii kuvatut. Pitäs tuassiisa ottoo ihtiään niskasta kiinne ja neulova entisiä valamiiks ennenko uutta saes alottoo.

Mutta näellä evväellä se Pikku Piru tuas etteenpäen männöö. Antosata syksyvä immeiset, mänkee ihmeessä mehtään nyt.

Syksynköllykkätä kaekille :)

P.S. Pikku Pirun elämässä jottain hyvvee uutista. Iskä voetti ekan erän vakavaa saerautta vastaan, jotenka piästään vähä henkäsemmään ja uattelemmaan tulevatahi elämätä. Positiivista mieltä ilimassa tuassiisa :)

Suomen Suloinen Suvi...

... lyhyt mut onneks vähä luminen.

Aenahiin rupes siltä tuntummaan tossa kesäkuun ajan. Vuan eepään tuo liijelmäti haettana ko töetä on pitännä huhkija. Ne ko on nuo lomattii pätkissä pätkätyöläesellä. Ja pätkee pukkas lissee ko sähköpostiin napsahti uus nimittämiskirja ajalle 1.8.-31.12. Jotta liki lottovoitto nasahti.

Sitä on mänty piä kolmantena jalakana ja pistetty elämän arvoja uussiin puihin. Iskän vakava sairastelu kevväästä lähtien on pistännä miettimmään tuas tuota elämän rajallisuutta. Rankkaa on olna ja viel rankempaa tulloo olemaan iskällä mutta jos se syksyyn männessä tuas iloks muuttuu. Alakaa vuan olla itellä tuo henkinen väsymys piällä aika kutkulleen. Pienten (lievä ilimasu muuten) tunnekuohujen jäläkeen potkastiin tuttava piiristä pihalle yks valehteleva pas... eikö äijän retku. Onnee vuan ja menestystä häne valihtemalleen tielle (sivumännen sanoe niin eepään tuo vaehtaan parantunna, vakka kantesa valihtoo).

Noh, kuten sannoen niin ne on nuo lomat pätkissä. Juhannuksen jäläkeen ol ihan peräti kaks päevee lommoo. Joten myöhä muksuin kanssa pyyhällettiin Savonlinnaan kaheks päeväks. Oltiin Tott:sa yötä ja vallotettiin Olavinlinna. Ja en mie tiennykkään et miul on kaks merikapteenin alkua: Lake Star ei ajanna karille vaek molemmat sae ruorria pyöritellä :) S/M Punkaharjun ruorriin mie en ennee niitä arvanna laskia. Olavinlinnassa ol sit mukavata ja huikian korkialla käötiin, kirkkotornin huipulla. Eikä poitsu muistanna ollenkansa korkian paikan kammoosa ;)

Ee oltu tuossa viel ies puolessa välissä matkoo huipulle.

Kotiseutumatkaeluu on sit yritetty viikoloppusi tehä. Yhtenä pyhänä otettiin ja ajeltiin Puumallaan kattelemmaan pitkästä aekoo siltoo (johan tosta olt kymmene vuotta viimme kerrasta). Palluu matkalla pysähyttiin sit tutustumassa Sahanlahteen ja viel ihaeltiin Lietveen maesemija ja kommeeta konstuapelija joka puhallutti kot matkalla ;)

Pikkanen koski ol ihmetyksen aihheena. Kommeen näköstä ol, ite käynnä Sahanlahessa joskus vuonna keppi ja kirves, sillo ko olna pien tillikka. Ja käötiinhä myö viimme pyhänä sit kahtomassa millanen se on Mikkelin Naisvuori. Kokemus se ol itellehiin ko empään olna siel ennen käönnäkään.

No tulhan se kesähhiin lopulta. Ja kesä vierran kunniaks tul pyöräytettyä mansikkarahkakuakku. Ossoo se näjemmä Pikku Piru pelata tuonnii liivatteen kanssa ;) 

Ja mitäpä sitä sit kuulluu Pikku Pirun Pajalle? Noh, suattaa vaikka sannoo jotta sitä on tuassiisa rojekteja keske ihan kiitettävästi. Se etennöö pikku hilijoo se omahii pusero. Vuan ko pukkas välillä näppeihin uutta ohjetta jota pit tietennii ruveta kokkeelemmaan ja soveltammaanki samalla. Ja sit ko nuo nuket on viennä miut mennessään nii pittäähän niitähiin olla värkkeemässä. Suapa nähä millon sitä tuas valamista suap aikaseks ko visijoeta pukkoo tuas solokennaan.

No jotta siinähän sitä tuas olkiin tarinata Pikku Pirun Pajalta. Pikku Piru porskuttaa viel pari päevee töetä ja ens viikon se meinoo lommailla, ihan koko viiko. Ja sehän tuntuskii olevan kiirus viikko. Jotta katottaan mistee sitä ihtesä sit viel löyttää. Mutta näellä evväillä:

Oekeen lämpimän lötjäkkee kessee kaekille

:)

Kevät toi, kevät toi...

...ainahhiin hitokseen siitepölyä. Mie oon aivastelna ko heikko päinen sitten viimeset par viikkoo. Miun puolesta voitaas heivata tää osa kevättä ylitte.

Ohan se kevät tuonna sitten tuas tuon hiivatin ailahtelevan mielen. Ja masennustakkiin se meinovvaa tuas pukata. Mutta nyt en periks sille anna. Irvistelen vastaan vaikka kuin potkii piähän. Sisintä kirpassoo ko ei ikunnaan opi nuihin äijänkäppänien kanssa pelloomaan. Tahi ies ymmärtämmään niitä. Se on kyllä kumma, jotta jos ukot sannoot, että hyö on rehellissii ja puhhuuvat, jotta hyö reilusti sannoovat sit ko ei ennee kiinnosta, niin kuitennii se on vuan paskan jauhantaa. No, sitä on tuas opittu tuohiin kantapiän kaotta. Mutta antaapa olla ja ajan männä. Suattaahan se kyllä olla niin, jotta viimosen kerran se minnuu kirpas.

Vuan se siitä. Tää kevät onnii tuonna sit kiirusta työrintamalla. Se ee olna ihan pikku juttu se töihin palluu mut ihmeen kivuttomasti sitä mie luiskahin niihin isompiin suappaisiin. Kuukauvessa on palajo uutta tähän piähän taottu. Vaikka onneks suurin osa olkii ihan entistä ja tuttuva hommoo. Toista vuotta kyllä sanon jotta ei käy katteeks nuihin edunvalvontasihteereitten hommia. Ja nyt sitte ko oon ite oikiasti niitä hommia opetelna niin välillä meinovvaa epätoivo iskee. Mutta sit tulloo niitä onnistumisen iloja ja ko suap siltä asiakkaalta hyvvee pallaotetta niin tulloo sellanennii tunne jotta mie taijan osatahhii jottain. Ja ko hyvät aisaparit ja muut työkaverit tukena ja auttamassa niin eehän miul mikä hätä tässä oo. Hyvä tässä on porskuttaa etteenpäen.

Kevvään kiirruitten lomassa on suatu jottain Pikku Pirunki pajalla valamiiks. Se tul viikkoo ennen äetiinpäevee mamman lahjakii valamiiks vaikka meinas miulla olla esteitähhiin sen tejossa. Se ko meijän Vanha Rouva ol sitä mieltä että että se onnii hälle se meitin mamman lahja:

Se ko alako neulloessa tuntuva niin mukavalta mallilta tuo niin alotimpa sitten itelleinkin tekemmään. Vuan ettepä ikunnaan arvoo minkä värisenä ;) Suattaa olla heleppo nakki niille jotka miut tuntoo :D

Mutta näissä merkeissä sitä tuas etteenpäen porskutettaan. Sen verti pittää viel kertova jotta ohan se Pikku Piru häärännä jottain tuolla takapihallahiin. Se on jotta viel kesken mutta kessee ootellessa pikkuhiljoo se siitä valmistuu. Jotta

Naottikkaa kevväästä :)

Mie romahan...

... tai ei vaiskaan, en mie romahakkaan.

Pikku Pirulla on pukanna olemaan sen verti kiirusta pajalla notta tää bloggaaminennii on jiännä ihan retuperän veepeekoolle. Mänt tuo tammi ja helmikuu nuita rästitöetä tehessä. Siel olt tuas vakat puolillaan puol valamiita töetä jotka piti ensinnäen suaha valamiiks, ennenko lupa tul uusia alotella. Välliin sit tietenniin sitä sortu kokkeilemmaan synttärilahjaks suahun kirjannii ohjeita. Vuan nyt olis sitten tarjolla vaikka mitä ko vuan käyttäjiä löytys. Ja osahan olkii joululahjoja jotka jäivätten olosuhepakosta tekemäti.

Elikkään tuossa on tytsyn ratsastussukat ja paksummat ratsastuslapaset joihinka pit ehtiä pukinkonttiin. "Junasukat" olt niinko sellanen vältyö. Ja tietenniin ko iski tuo muakuntalapasten vimma niin olthan ne värkättävä poitsulle Mikkeli lapaset. Osimoilleen näin ;)

Ja sitten vihtoin ja viimmein valamistu sehhiin par vuotta sitten vauvakuumeessa alotettu setti. Makkuupussi, tumput, myssy ja pullonlämmitin. Nyt ko vuan joku tehis käyttäjän näille.

Ihanainen isosiskoin osti miulle synttärilahjaks tälläsen kirjan (sain ite valita lahajain) ja olthan se sit kokkeiltava kuin ne ohjeet pelittää.

 Vanha Rouva ja Saara Josefiina Aurora (elekee kysykö nimestä, tytsyn keksimä).
 

Ja viimmesin huigee idis: Antsku-Bantsku ;)

Ny o sitte tekkeillä meitin mammalle äetiinpäevä lahja pyynnöstä. Tulloo lyhythihanen neulepusero Kotiväki langasta. Kiiruulla sitähiin tehhään notta saes tään kuun aikana mahollisimman pitkälle sen. Tässä tehessä ihastunna malliin siinä määrin jotta taijanpa värkätä itellehiin samammoisen vuan er värisenä. Mamma suap valakeen ja mie tahon vaalleen vihreen, tietennii :)

Syy tälle mahittomalle neulehopulle o ihan selekee. Pikku Piru pallaillee tuttuun työhösä 1.4. Tosin kysseessä on vuan 4 kuukauven pesti tälläerree (näillänäkymin) mut tyhyjee parempi sehhiin on. Kaik otettaan mikä annettaan nykyjään. Ja mää tiiä jos se vaikka siitä viel jatkussii. Toevo ellää viel ;)

Että eeköön siinä tuas olna kuulumisia kerrakseen pajalta. Pallaillaan tuassiisa astialle ko valamista suahaan näätille jos ee jo aekasemminkii.

Naottikkaa kevväästä immeiset

:)

Hän on täällä tänään...

... Pikku Piru on palanna pajalleen.

Se on notta hurraa huuvon paikka ko Pikku Pirun peukku parani lopultahhiin. Tuas suapi neuloo väkertee ja mikä parrainta, eka kertoo kolomeen kuukaoteen pelasin häntä sählyy iliman peukaloteippaoksia. Tästä se lähtöö. Rojekteja on pukanna piällensä ja visioita paokkuu ja par tillaustakin seisoo uotoksillaan. Alakaa paenaa urakat piälle ko yrittää paekata tuotanttoo. Vuan eeköhän tässä kerkee ko sitä ollaan tuassiisa kottiin jiäty. Elikkään työttömijä ollaan tuassiisa. Suap nähä notta kuinka kaovan tällä ruppeemalla istuttaavat kotona. Se ee kyllä olna tällä kertoo heleppova tuo kottiin jiänti. Otti aika lujille. Mutta tässähän tuota o alkana päevät kulluu muutaki ko hohhaillessa ympyrrää. Kot hommia olis tokkiisa tehä vuan jotensakki ee hotsita. Kästyöt pittää mielen virkiänä ja sit ko uattelloo notta noi musikat tarvihtoo minnuu välillä kotonahhiin niin sehän se tolopillaan pittää. Rahhoohi ko viel saes niin hyvihä tässä männöö. Mut kyl mie sinne töehinnii mänisin vaek het.

Kevättii alakaa kohta kurkkii nurkantakkoo. Tae ainahhiin niin mie aasselen. Vae mikä lie vaevannoo tuas Pikku Pirruu. Levotonta olloo pukkovvaa tuas. Hyvvee tässä o se notta pitkkään jatkunna synkistely kaosi o näemmä selätetty. Syvämen surut helepottanna ja muutennii. Se o viel vähä keske tuo luopumisen työstäminen vuan eeköön tuohii pian helepota. Avvoimin mieli ja silimin männään kevväälle vuan nyt suap jo jiähä turhat höörymiset noihin ukon retaleihin perrään. Jos ee Pikku Piru kerta tälläsennään kelepo niin ee sit, olokoon.

Pikku Pirun paja o puahtanna toillaan urakalla tätänykkyy noeta hommia nii jotta hartiattii o jumissa. Vuan omppaan liki valmistahhiin tulna. Kummipoeka suap synttärlahjaks villasukat ja systerihin suap joululahjasa tae siis nythä se onnii sit synttärlahja. Ja par muuta työtä sit onnii viel vaeheessa ja tillaokset viel alottamatta. No yks tillaus o alotettu vuan oon vähä epävarma notta kelepooko väri ja pitäs viel tarkistoo pien hienosäätö. Mutta näillä mennään. Ja ohan miul oma apulaenennii hommissa. Pikkase vuan tahtoo enämpi olla hijaste ;)

Että eepään siinä tuas sen kummempoo. Puttous-Antskun sannoen: Mie melekeen romahin mut hitokseen mie saen ihtein kassaan ;)

Notta aorinkoesta pakkaspäevee immeiset :)