Elämä on...

Muutamia ärräpäetä sisältävvää ärinää ja murinaa tuas tällä hetkellä. Mie ko ootan ja ootan yhä etelleen sitä uutta konettain. Lupasvat jotta se ois miulla jo viikolla 6. Vuan eipään näjy sitä konetta eekään kuulu puhelinsoettovakkaan. Hommija olis vaekka kuinka ja konetta tarvihtis. Ja ko ensteks saes sen uuven konneen niin sit piäsis hankkimmaan se monitoimilaetteen, sen jolla voes tulostoo, kopijoija ja skannata. Entinen ko teki lopun toeminnastaan jo toesta vuotta sitten. Tähän asti keplotellu miten kuten vuan nyt alakaes olla uuven paekka. Ne ko on nuo rahastonhoetajan hommat sellassii, jotta pittäes olla kunnon vehkeet kotona, ettei tarvihtes pitkin kylijä käövä tulostelemassa.

Noh, aenaskiin jottaen hyvveekin välillä. Viimenkiin ottivat polliisit yhteyttä ja nyt vissiin alakaes aekuisten oikeesti edetä sehhiin rikosilmotus, jonka jouvuin tekemmään syksyllä. Ja onneks suattiin korjattuva se mikä korjattavissa oli. Suap huokasta helepotuksesta ja mukulat piässöö toukokuussa leirikouluun Nauvoon. Jotta pistää jo hymmyilyttämmään.

Toesaalta eepä tuo koko aekoo hymmyilytä. Poeka polonen taenna suaha kuuluisan Noro-viruksen ko raokka on viijettä päevee vatta kuralla. Onneks käyp syöminen ja juominen ja ylleis kunto on pysynnä hyvänä. Vuan saeshan tuo loppuva jo. Jännityksellä ootettaan ollaako myö tytön kanssa suatu tartunta. Ja siinäpä sivussa Pikku Piru on tuas siirtynnä sinkkuäetiks. Piruja koko miessukukunta. Vuan eepä tuota jouva pitkin suremmaan. Elämä on.

Jotta näillä tuas mennään.

Kevät auringosta nauttien

Onks miun vuki?

Näillä mennään... ja silleen.

Pikku Piru ol aeka kauvan poessa blogistaan ko tuppas tulleen kiirettä ja kaeken hyvän lisäks alko tää konneen rymä tuassiisa temppuilla. Vanaha ko tää rakkine on ja ee riitä kapasiteetit pyörittämmään näetä nykypäevän ohjelmia. Hermo on männä usseemmanki kerran tään kanssa ja ee oo oikeen hotsittanna tapella konneen kanssa sen enempiä. Vuan kohtapa pitäs sen puoleen helepottavan ko suan uuven konneen. Mänin ja tehin sopimuksen operaattorin kanssa, jotta suan netin ja konneen sopuhintaan kuukausierissä.

Mitä kiiruisiin tulloo niin työkiirreet on olna piällimmäesenä ja sit ol nuo joulutontun kiiruut. Työrintamalta kuulluu sellasta jotta tammikuun loppuun ol töetä ja nyt ollaan helmikuu kotosalla ja sit männään takas sammaan paekkaan maalikuun ekana. Aenaskii maaliskuu on töetä ja vähä eppäelys ittää, jotta olis huhtikuukin. Ja peukut pystyyn, jotta tärppeis oekeen kunnolla. Mänin ja hajin töessä avvoimena olevoo paekkoo. Joulu onneks tul ja män ja meenas aeka loppuu kesken. Tää tonttu ko väsäs tehä lahjoja melekeen yötä myöten. Ei onneks tarvinna ihan yötöetä tehä. Mutta tulpaan mieluisia lahjoja paketeista aattoiltana.

Tässeepä sitä satova näytille: mamma sae villasukat ja virkatun liivin ja siskosein sai keepin ja lapaset. (Lapasia tehessä kyl piäs parikin rummoo sannoo ko ol seihtemän lankoo solomussa kaeken aekoo ja eekä ne männä ihan niinko strömsössä tyylillä muutonkaan. Tarkka silimänen huomoo kyllä virheen.)

Että siinäpä sitä tärkeemmät tällä erree ja päevitystä tulloo jatkossa usseemmin kohan se uus kone kotia suahaan.

Jotta sihin asti:

Helmikuun hankien hohdetta

:)