... ja huolista ja murheista loputon ressi.
Pikku Piru alakaa olla aeka väsynnä tällä hetkellä henkisesti. Niinko ei olis olna tarpeeks kannettavana isukan sairauven kanssa niin eiköön se koululiäkäri löytännä poejjan syvämestä sivuiäniä. Niijen takia männään sitten ens kuussa lisätutkimuksiin. Omahii terveys on alkanna piätä vaevata. Se kun niätsen oikee polovi ei siijä ennee juosta, rappujen kiippeeminen ylös alas pistää niin hitokseen polvilumpijon alle. Vasemmasta käjestä puutuu hyötyhyvijään peukalo, etusormi ja keskisormi neulloossa ja autova ajjaessa. Ja hajuaesti on olna jo reilun vuojen hukassa. Selekähii muistuttelloo olemassa olostaan sillai kivasti. Sitä on vuan pitkittännä tuonne työterveyteen menova ko meleki tiijän mittee ne tuolle käjelle uhittelloovat ja saikulle ko ei olis nyt muka varroo jiähä. Se ko on tää pätkätyöläesen elämä semmosta peliä.
Pätkätyöläesen työ kuvijottii ko muuttuu aena lennosta näjemmä. Tään vuojen ko alotin istumalla asiakaspalvelussa ja opettelemassa sentraalisannaks. Pit olla niinko kesäkuun loppuun tää kymmennees pätkä. Siinä sitten sivussa opetushommooki pit tehä. Sitten erräänä päevänä se pomo pommin possautti. Meiltä sano yks sihteeri ittesä irti ja pomo varovasti kyselemmään miulta jotta josko mie muuttasin mieleni ja sijjaistasin syyskuun loppuun tään sihteerin hommat. Sit syssymmällä se virka tulis hakkuun ja lokakuun alussa meinoovat sen täyttää. Pittäähän sitä tietennii hakkee, eehän se ota jos ei annakkaa.
Pikku Pirua alako tuassiisa kevvään tultuva tökkijä nuo lapaset ja sukat. Se otti kätteesä syksyllä keskenjiäneen puseron ja se olis nyt sitten siinä vaiheessa että pitäs ne lankanpätkät piätellä ja pinkottaa osat muotoon kuivummaan ja sit koota koko kommeus. Tarkotus olis suaha se piällensä poejan rippijuhliin. Seuraavaks kässiin tarttu keskenjiäneet nukketehtaan aihiot. Ja tytsy sitten heittämmään huastetta kehhiin. Ja ko sen sai valamiiks, niin johan se uutta visijota alako pukata nukketehtaalle. Sihin ko sitten lankoja aloin penkova tuolta koreista ja kätköistä niin totesin jotta jollain on ihan liikoo tuas keskeneräsijä rojekteja. Että pitäsköön se tuas tehä nii, jotta yhtään uutta ei sua alottoo ennenko entisiä alakaa olla valamiina.
Pannaampa sitten muutama kuvahii esille jotta mittee sitä on tulna talavella ja kevvään mittaan tehtyvä:
Pikku Piru leikki talavella sulosta myrkynkeittäjää ;)
Luonnon valkeeta seiska veikkaa piäsi kokkeiluun. Jännää sinällään jotta vihreellä elintarvikevärillä mie värjäsin ja tulos ol tämä. Kattillaan jäe keltanen vesi.
Mutta aeka metkoo siitä langasta tul ja pithän sitä het kokkeilla. Opettelimpa sitten samalla uutta mallija ja kantapiätä. Ei pöllömmät kotisukat ;)
Sitten pit opetella tuas uutta mallija ja ko en osanna piättee jotta sukat vae siärystimet niin tul sitten tälläset kompromissit.
Erehyimpä näyttämmään tytsylle netistä kuvia Totoro-lapasista. Senhän sae arvata kuin siinä sitten kävi. Ja poejalle tekasin seiska veikan viidakko langasta lapaset ko pit kokkeilla uusija sävyjä.
Ne Totorot ol niin söpöset että pit neulova vielä toesettii.
Sitten viel pit kokkeilla huopatöppösijä ko kerta muutkii. Ja ihan niistä komijat tul. Itellein olin kyllä tekevinnäen vuan tytsypä ne sitte omikii. Pit tehä itelleen uuvet.
No, sitten ko tympäs ne sukat, lapaset ja muut talavikutukset niin nukketehas pyörähti käyntiin.
Ja siinä se nyt on viimesin näytillä. Vielä par juttuva puuttuu, yritän häntä keksivä miten ne totteuttasin. Ei sitä taija esikuvakseen tunnistaa mut piäasia että tytsy tykkää. Häne huasteestaan se liikkeelle läht.
Että tästäpä sitä onnii tuas hyvä jatkoo kessee kohti.
Kevvään jatkoja kaekille toivottaa Pikku Pirun apulaenen :)
