maanantai 1. helmikuuta 2016

Suru on kunniavieras...

...mutta elämän on jatkuttava.

Pikku Pirun Paja on ollu hiljaa jo hyvin kauan mutta nyt se taas availee oviaan immeisille. Pikku Pirun sydän on ollu rikki ja henkinen hyvin vointi ei oo vielä ok. Ilo on ollu hukassa ja hymy kadoksissa mutta jos se tästä vähitellen taas löytys. Syy tähän hiljaisuuteen ja suunnattomaan suruun on Pikku Pirun suuri menetys elämässä. Isäni kuoli 25.6.2015 taisteltuaan vähän yli vuoden keuhkosyöpää vastaan. Oon ollu perheeni tukipilarina ja hoitanut äitin asiat kuntoon siinä määrin että oman surutyön tekeminen on jääny unholaan. Nyt on aika hoitaa oma pää kuntoon.

Toki tänä surun aikana puikot on viuhunu ja kilissy ahkerraan, se on ollu terapiaa parhaimmillaan siinä ettei oo tullu liiemmin aateltua pahoja asioita. Pittää tässä nyt laitella muutamia tekeleitä esille niin piästään tuas asijaan:

 Työkaverin marrasvauva sai lämmintä ylle ja oli kuulema tammikuun pakkasilla erittäin hyvät :)




Toinen työkaveri tilas polvisukat suht vapaalla kuvioinnila. Olipahan lankoja pääteltävänä ja mie kun ah niin rakastan päättelyä.




Tyttären kanssa suunniteltiin lapaset harrastuksen mukaan. Ei ihan Strömsö luokkaa ja vaatii hiomista mutta kelpas tytsylle ja ajavat asiansa :)



Neuloskelin sitten salaapäiten tytsylle joululahjan toisen harrastuksen innoittamana. Eikä tytsy aavistanu mittään. On se hyvä kun nuo mukulat on tottuna siihen että äiskällä on aina joku kutus kesken ;)



Sitten jäin ikkäänkuin vähän koukkuun nuihin joulukalenterisukkiin joihin ohjetta tuli joulunalla Voihan villasukka!-ryhmässä. Kiitos ihanuudesta Niina Laitinen desgns :)

Tässäpä nyt vähän Pikku Pirun Pajalta elämän menoa. Palataan taas astialle kun uutta pukkaa.

Helmikuun liukkailla liukastellen




torstai 14. toukokuuta 2015

Päivä kerrallaan kohti kesää...

... ja huolista ja murheista loputon ressi.

Pikku Piru alakaa olla aeka väsynnä tällä hetkellä henkisesti. Niinko ei olis olna tarpeeks kannettavana isukan sairauven kanssa niin eiköön se koululiäkäri löytännä poejjan syvämestä sivuiäniä. Niijen takia männään sitten ens kuussa lisätutkimuksiin. Omahii terveys on alkanna piätä vaevata. Se kun niätsen oikee polovi ei siijä ennee juosta, rappujen kiippeeminen ylös alas pistää niin hitokseen polvilumpijon alle. Vasemmasta käjestä puutuu hyötyhyvijään peukalo, etusormi ja keskisormi neulloossa ja autova ajjaessa. Ja hajuaesti on olna jo reilun vuojen hukassa. Selekähii muistuttelloo olemassa olostaan sillai kivasti. Sitä on vuan pitkittännä tuonne työterveyteen menova ko meleki tiijän mittee ne tuolle käjelle uhittelloovat ja saikulle ko ei olis nyt muka varroo jiähä. Se ko on tää pätkätyöläesen elämä semmosta peliä.

Pätkätyöläesen työ kuvijottii ko muuttuu aena lennosta näjemmä. Tään vuojen ko alotin istumalla asiakaspalvelussa ja opettelemassa sentraalisannaks. Pit olla niinko kesäkuun loppuun tää kymmennees pätkä. Siinä sitten sivussa opetushommooki pit tehä. Sitten erräänä päevänä se pomo pommin possautti. Meiltä sano yks sihteeri ittesä irti ja pomo varovasti kyselemmään miulta jotta josko mie muuttasin mieleni ja sijjaistasin syyskuun loppuun tään sihteerin hommat. Sit syssymmällä se virka tulis hakkuun ja lokakuun alussa meinoovat sen täyttää. Pittäähän sitä tietennii hakkee, eehän se ota jos ei annakkaa.

Pikku Pirua alako tuassiisa kevvään tultuva tökkijä nuo lapaset ja sukat. Se otti kätteesä syksyllä keskenjiäneen puseron ja se olis nyt sitten siinä vaiheessa että pitäs ne lankanpätkät piätellä ja pinkottaa osat muotoon kuivummaan ja sit koota koko kommeus. Tarkotus olis suaha se piällensä poejan rippijuhliin. Seuraavaks kässiin tarttu keskenjiäneet nukketehtaan aihiot. Ja tytsy sitten heittämmään huastetta kehhiin. Ja ko sen sai valamiiks, niin johan se uutta visijota alako pukata nukketehtaalle. Sihin ko sitten lankoja aloin penkova tuolta koreista ja kätköistä niin totesin jotta jollain on ihan liikoo tuas keskeneräsijä rojekteja. Että pitäsköön se tuas tehä nii, jotta yhtään uutta ei sua alottoo ennenko entisiä alakaa olla valamiina.

Pannaampa sitten muutama kuvahii esille jotta mittee sitä on tulna talavella ja kevvään mittaan tehtyvä:


 Pikku Piru leikki talavella sulosta myrkynkeittäjää ;)



 Luonnon valkeeta seiska veikkaa piäsi kokkeiluun. Jännää sinällään jotta vihreellä elintarvikevärillä mie värjäsin ja tulos ol tämä. Kattillaan jäe keltanen vesi.


Mutta aeka metkoo siitä langasta tul ja pithän sitä het kokkeilla. Opettelimpa sitten samalla uutta mallija ja kantapiätä. Ei pöllömmät kotisukat ;)






Sitten pit opetella tuas uutta mallija ja ko en osanna piättee jotta sukat vae siärystimet niin tul sitten tälläset kompromissit.


Erehyimpä näyttämmään tytsylle netistä kuvia Totoro-lapasista. Senhän sae arvata kuin siinä sitten kävi. Ja poejalle tekasin seiska veikan viidakko langasta lapaset ko pit kokkeilla uusija sävyjä.



 Ne Totorot ol niin söpöset että pit neulova vielä toesettii.


Sitten viel pit kokkeilla huopatöppösijä ko kerta muutkii. Ja ihan niistä komijat tul. Itellein olin kyllä tekevinnäen vuan tytsypä ne sitte omikii. Pit tehä itelleen uuvet.


No, sitten ko tympäs ne sukat, lapaset ja muut talavikutukset niin nukketehas pyörähti käyntiin.

 Ja siinä se nyt on viimesin näytillä. Vielä par juttuva puuttuu, yritän häntä keksivä miten ne totteuttasin. Ei sitä taija esikuvakseen tunnistaa mut piäasia että tytsy tykkää. Häne huasteestaan se liikkeelle läht.

Että tästäpä sitä onnii tuas hyvä jatkoo kessee kohti.

Kevvään jatkoja kaekille toivottaa Pikku Pirun apulaenen :)

torstai 5. helmikuuta 2015

Ohhoh ja anteeksi...

...pyytää nöyrästi hän.

Ja toevottaa oekeen hyvvee alakanutta tätä vuotta.

Pikku Piru on jiännä jonnekin lankakerien alle jummiin ko ei oo piiiitkääään aekaan bloggaillu. Sattuuhan näetä varmaannii aina sillon tällön. Ne ko pakkas piälle nuo joulumuorin hommat ja sitten on olna töessä uuvet kuviot. Nuo häntä näjetsen työt rajottaa kummasti näetä vappaa-ajan harrastuksii. Se ko napsahti Pikku Pirulle jo kymmenes pätkä valtion leipee lusittavaks eli pätkätyöt pätkällä jatku tuassiisa. Nyt hypättiin takas vanahaan tuttuun paekkaan tohon asiakaspalvelluun vuan uutena hommana siinä onnii nyt sentraalisannan hommat. Pit ruveta jo varottelemmaan sukuva ja tuttuja jotta eivät liiaks äemistele jos satunnii vastoomaan ommaan kännykkäännii "Edunvalvonta". Vuan kyllä se siitä. Ja neuleita valamistuu jos tokkiisa on monta keskennii yhtaekoo ja sennii lisäks uutta visiota pukkovvaa koko ajjan. Mutta jos sitä vaekka esittelis nuita valmistunneita jonnii verran:

Maakuntalapaset on viennä Pikku Pirun mennessään. Ja niitähän onnii putkahellu puikoelta mukavasti: mustavalkeet Mikkeli-lapaset tilas työkaveri, siniset Mikkelit on jo vanahemmat tekeleet, sitten sae ystävä-rakas joulupaketissa purppurakirjavat Kuopio-lapaset, vihreet Pohjois-Pohjanmaat onnii iki omat niinko synnyinseutu Pohjois-Karjalahhii.


 Poetsulle pit tekasta uuvet Mikkeli-lapaset ja sitten olkii vuorossa tytsylle Varsinais-Suomi.

Välillä pit virkkaellahhii: mamma sae joulupaketista haarukkapitsihuivin. Nuo hapsut ol kyl sitten pitkäpiimäsin juttu.
 
Uuttahii opeteltiin välillä elikkäs neulommaan kaks sukkaa yhtaekoo. Näestä tuli täytettä systerin joulupakettiin.

Tytsy on sellanen heppahöperö niin pithän se väsätä toeselle ratsastussukat oekeen aeheeseen sopivat.

Notta jos sitä nyt siinä oes noen niinko tään vuoen alakuun esitelty. Ja kyllä se Pikku Piru tiältä lankojen sejasta essiin kuoriutuu. Uusija juttuja kokkeillaan ja niitä esitellään tässä lähiaekoena.

Jotta ei muuta ko talaven jatkova ja kevvään ootusta kaekille

:)

perjantai 12. syyskuuta 2014

Syyskiireet...

... on iskennä Pikku Pirun Pajalle.

Työt viepi enämpi ossoo aekoo jotenka kauhiasti ei jiä aikoo nuille kästöille mut nyt alakaapi sit pukata tuas niitä jouluvisijoita piähän. Maakuntalapaset on näemmä viennä männessään Pikku Pirun ja ny on kokkeilussa Kuopion lapaset. Jostain pittää suaha lissee nuita lapasohjeita ko ei ruaski männä Taitoshopista ostammaan pakettina. 7 veljestä lanka ko passovvaa hyvinnii nuihin maakuntalapassiin. Sen verti tulloo muunnettuva malliloita jotta värit on erilaesia ko malleissa. Vuan haetannooko mittään. Ompaan aenahiin tekijäsä näkössii eikä tuu ihan samanlaesia het vastaan.

Sit toenen mikä näjetsen vei männeessään ni on nuo sukat jotka neulottaan kärestä varteen. Kolomas par jo työn alla. Suunnitelmia syksylle on paljonnii. Lankoja on edelleenni niin jottei tiijä mihin niitä tunkis vuan tuas piti muutama kerä ostoo. Poitsulle meinasin lapasia tehä ko on piäsnä entiset "kutistummaan". Sukkijahi pitäs vissiin tekasta hälle ko alakaa olla jalaka sellanen siro 42. Sitte meinasin jotta pittää tekasta yhet tahi kahet ratsastuslapaset lissee tytsylle ko taitaa vissiin kasvoo hiänki. Ja niitä joululahjavisijoita tässä pikku hilijoo aletaan värkätä. Jos vaikka tänä vuonna ne ehättäs ihan sinne pukin konttiin ajoissa. Jos ei tota peukkuva nyt tänä syksynä telos.

Se iski lentsuhi Pikku Pirun Pajalle ja par viikkoo sitä on podettuhi. Nyt jo melekeen terve, vähän viel iäni reistaa ja yskittää. Mut kyl se tästä. Sitä ko pittää immeisen olla pikkuse hullun sorttinen nii eehän se millään pysy sairasvuottellaan vuan kampijjaa tonne mehtään väkisinnii. Ja sae sieltä iha mukavasti sualistakkii. Vajjaan ämpärillisen kanttarellukoita. Tatteja ee meitin apajille sattunna mut onneks on tuttuloeta joelta suap ostettuun niitä. Syksy on antanna satova ihan kivasti. Omista marjapuskista sae lisuketta mehukattillaan ja kääpiöomppupuuki anto isohkon sadon. Vaik puottikkii melekeen puolet muahan. Näillä antimilla se o hyvä lähtiä talavea kohi.


Rellukoita kuivattuna ja säelöttynä.


Terveellisijä "sipsejä" ellikkään oman omppupuun satova kuivattuna :)


Ja että ko yrität häntä ottoo kuvvoo kästöestä nii tulloo kuvvaan häntä... ja koko katti. Se onnii aeka mielenkiintosta ko on viis lankakerree samassa työssä ja yrität pittee ne jotenkuten järjestyksessä, niin eiköön siihen tuu sit tää neuleapuri. Ensi hään käyp makkoomaan sihin lankojen piälle ja sit alakaa sotkia niitä lankoja siinä.


Elikkä siinä ny on sit ne Kuopion lapaset, toinen peukkuva vaille ja toinen alakutekijöessä. Yhet valamiit sukat ja uus sukka tulollaan. Kesken eräsinä on ne etellisettii kuvatut. Pitäs tuassiisa ottoo ihtiään niskasta kiinne ja neulova entisiä valamiiks ennenko uutta saes alottoo.

Mutta näellä evväellä se Pikku Piru tuas etteenpäen männöö. Antosata syksyvä immeiset, mänkee ihmeessä mehtään nyt.

Syksynköllykkätä kaekille :)

P.S. Pikku Pirun elämässä jottain hyvvee uutista. Iskä voetti ekan erän vakavaa saerautta vastaan, jotenka piästään vähä henkäsemmään ja uattelemmaan tulevatahi elämätä. Positiivista mieltä ilimassa tuassiisa :)

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Suomen Suloinen Suvi...

... lyhyt mut onneks vähä luminen.

Aenahiin rupes siltä tuntummaan tossa kesäkuun ajan. Vuan eepään tuo liijelmäti haettana ko töetä on pitännä huhkija. Ne ko on nuo lomattii pätkissä pätkätyöläesellä. Ja pätkee pukkas lissee ko sähköpostiin napsahti uus nimittämiskirja ajalle 1.8.-31.12. Jotta liki lottovoitto nasahti.

Sitä on mänty piä kolmantena jalakana ja pistetty elämän arvoja uussiin puihin. Iskän vakava sairastelu kevväästä lähtien on pistännä miettimmään tuas tuota elämän rajallisuutta. Rankkaa on olna ja viel rankempaa tulloo olemaan iskällä mutta jos se syksyyn männessä tuas iloks muuttuu. Alakaa vuan olla itellä tuo henkinen väsymys piällä aika kutkulleen. Pienten (lievä ilimasu muuten) tunnekuohujen jäläkeen potkastiin tuttava piiristä pihalle yks valehteleva pas... eikö äijän retku. Onnee vuan ja menestystä häne valihtemalleen tielle (sivumännen sanoe niin eepään tuo vaehtaan parantunna, vakka kantesa valihtoo).

Noh, kuten sannoen niin ne on nuo lomat pätkissä. Juhannuksen jäläkeen ol ihan peräti kaks päevee lommoo. Joten myöhä muksuin kanssa pyyhällettiin Savonlinnaan kaheks päeväks. Oltiin Tott:sa yötä ja vallotettiin Olavinlinna. Ja en mie tiennykkään et miul on kaks merikapteenin alkua: Lake Star ei ajanna karille vaek molemmat sae ruorria pyöritellä :) S/M Punkaharjun ruorriin mie en ennee niitä arvanna laskia. Olavinlinnassa ol sit mukavata ja huikian korkialla käötiin, kirkkotornin huipulla. Eikä poitsu muistanna ollenkansa korkian paikan kammoosa ;)

Ee oltu tuossa viel ies puolessa välissä matkoo huipulle.

Kotiseutumatkaeluu on sit yritetty viikoloppusi tehä. Yhtenä pyhänä otettiin ja ajeltiin Puumallaan kattelemmaan pitkästä aekoo siltoo (johan tosta olt kymmene vuotta viimme kerrasta). Palluu matkalla pysähyttiin sit tutustumassa Sahanlahteen ja viel ihaeltiin Lietveen maesemija ja kommeeta konstuapelija joka puhallutti kot matkalla ;)



Pikkanen koski ol ihmetyksen aihheena. Kommeen näköstä ol, ite käynnä Sahanlahessa joskus vuonna keppi ja kirves, sillo ko olna pien tillikka. Ja käötiinhä myö viimme pyhänä sit kahtomassa millanen se on Mikkelin Naisvuori. Kokemus se ol itellehiin ko empään olna siel ennen käönnäkään.

No tulhan se kesähhiin lopulta. Ja kesä vierran kunniaks tul pyöräytettyä mansikkarahkakuakku. Ossoo se näjemmä Pikku Piru pelata tuonnii liivatteen kanssa ;) 


Ja mitäpä sitä sit kuulluu Pikku Pirun Pajalle? Noh, suattaa vaikka sannoo jotta sitä on tuassiisa rojekteja keske ihan kiitettävästi. Se etennöö pikku hilijoo se omahii pusero. Vuan ko pukkas välillä näppeihin uutta ohjetta jota pit tietennii ruveta kokkeelemmaan ja soveltammaanki samalla. Ja sit ko nuo nuket on viennä miut mennessään nii pittäähän niitähiin olla värkkeemässä. Suapa nähä millon sitä tuas valamista suap aikaseks ko visijoeta pukkoo tuas solokennaan.


No jotta siinähän sitä tuas olkiin tarinata Pikku Pirun Pajalta. Pikku Piru porskuttaa viel pari päevee töetä ja ens viikon se meinoo lommailla, ihan koko viiko. Ja sehän tuntuskii olevan kiirus viikko. Jotta katottaan mistee sitä ihtesä sit viel löyttää. Mutta näellä evväillä:

Oekeen lämpimän lötjäkkee kessee kaekille

:)

lauantai 10. toukokuuta 2014

Kevät toi, kevät toi...

...ainahhiin hitokseen siitepölyä. Mie oon aivastelna ko heikko päinen sitten viimeset par viikkoo. Miun puolesta voitaas heivata tää osa kevättä ylitte.

Ohan se kevät tuonna sitten tuas tuon hiivatin ailahtelevan mielen. Ja masennustakkiin se meinovvaa tuas pukata. Mutta nyt en periks sille anna. Irvistelen vastaan vaikka kuin potkii piähän. Sisintä kirpassoo ko ei ikunnaan opi nuihin äijänkäppänien kanssa pelloomaan. Tahi ies ymmärtämmään niitä. Se on kyllä kumma, jotta jos ukot sannoot, että hyö on rehellissii ja puhhuuvat, jotta hyö reilusti sannoovat sit ko ei ennee kiinnosta, niin kuitennii se on vuan paskan jauhantaa. No, sitä on tuas opittu tuohiin kantapiän kaotta. Mutta antaapa olla ja ajan männä. Suattaahan se kyllä olla niin, jotta viimosen kerran se minnuu kirpas.

Vuan se siitä. Tää kevät onnii tuonna sit kiirusta työrintamalla. Se ee olna ihan pikku juttu se töihin palluu mut ihmeen kivuttomasti sitä mie luiskahin niihin isompiin suappaisiin. Kuukauvessa on palajo uutta tähän piähän taottu. Vaikka onneks suurin osa olkii ihan entistä ja tuttuva hommoo. Toista vuotta kyllä sanon jotta ei käy katteeks nuihin edunvalvontasihteereitten hommia. Ja nyt sitte ko oon ite oikiasti niitä hommia opetelna niin välillä meinovvaa epätoivo iskee. Mutta sit tulloo niitä onnistumisen iloja ja ko suap siltä asiakkaalta hyvvee pallaotetta niin tulloo sellanennii tunne jotta mie taijan osatahhii jottain. Ja ko hyvät aisaparit ja muut työkaverit tukena ja auttamassa niin eehän miul mikä hätä tässä oo. Hyvä tässä on porskuttaa etteenpäen.

Kevvään kiirruitten lomassa on suatu jottain Pikku Pirunki pajalla valamiiks. Se tul viikkoo ennen äetiinpäevee mamman lahjakii valamiiks vaikka meinas miulla olla esteitähhiin sen tejossa. Se ko meijän Vanha Rouva ol sitä mieltä että että se onnii hälle se meitin mamman lahja:






Se ko alako neulloessa tuntuva niin mukavalta mallilta tuo niin alotimpa sitten itelleinkin tekemmään. Vuan ettepä ikunnaan arvoo minkä värisenä ;) Suattaa olla heleppo nakki niille jotka miut tuntoo :D

Mutta näissä merkeissä sitä tuas etteenpäen porskutettaan. Sen verti pittää viel kertova jotta ohan se Pikku Piru häärännä jottain tuolla takapihallahiin. Se on jotta viel kesken mutta kessee ootellessa pikkuhiljoo se siitä valmistuu. Jotta

Naottikkaa kevväästä :)

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Mie romahan...

... tai ei vaiskaan, en mie romahakkaan.

Pikku Pirulla on pukanna olemaan sen verti kiirusta pajalla notta tää bloggaaminennii on jiännä ihan retuperän veepeekoolle. Mänt tuo tammi ja helmikuu nuita rästitöetä tehessä. Siel olt tuas vakat puolillaan puol valamiita töetä jotka piti ensinnäen suaha valamiiks, ennenko lupa tul uusia alotella. Välliin sit tietenniin sitä sortu kokkeilemmaan synttärilahjaks suahun kirjannii ohjeita. Vuan nyt olis sitten tarjolla vaikka mitä ko vuan käyttäjiä löytys. Ja osahan olkii joululahjoja jotka jäivätten olosuhepakosta tekemäti.


Elikkään tuossa on tytsyn ratsastussukat ja paksummat ratsastuslapaset joihinka pit ehtiä pukinkonttiin. "Junasukat" olt niinko sellanen vältyö. Ja tietenniin ko iski tuo muakuntalapasten vimma niin olthan ne värkättävä poitsulle Mikkeli lapaset. Osimoilleen näin ;)


Ja sitten vihtoin ja viimmein valamistu sehhiin par vuotta sitten vauvakuumeessa alotettu setti. Makkuupussi, tumput, myssy ja pullonlämmitin. Nyt ko vuan joku tehis käyttäjän näille.


Ihanainen isosiskoin osti miulle synttärilahjaks tälläsen kirjan (sain ite valita lahajain) ja olthan se sit kokkeiltava kuin ne ohjeet pelittää.


 Vanha Rouva ja Saara Josefiina Aurora (elekee kysykö nimestä, tytsyn keksimä).
 

Ja viimmesin huigee idis: Antsku-Bantsku ;)

Ny o sitte tekkeillä meitin mammalle äetiinpäevä lahja pyynnöstä. Tulloo lyhythihanen neulepusero Kotiväki langasta. Kiiruulla sitähiin tehhään notta saes tään kuun aikana mahollisimman pitkälle sen. Tässä tehessä ihastunna malliin siinä määrin jotta taijanpa värkätä itellehiin samammoisen vuan er värisenä. Mamma suap valakeen ja mie tahon vaalleen vihreen, tietennii :)

Syy tälle mahittomalle neulehopulle o ihan selekee. Pikku Piru pallaillee tuttuun työhösä 1.4. Tosin kysseessä on vuan 4 kuukauven pesti tälläerree (näillänäkymin) mut tyhyjee parempi sehhiin on. Kaik otettaan mikä annettaan nykyjään. Ja mää tiiä jos se vaikka siitä viel jatkussii. Toevo ellää viel ;)

Että eeköön siinä tuas olna kuulumisia kerrakseen pajalta. Pallaillaan tuassiisa astialle ko valamista suahaan näätille jos ee jo aekasemminkii.


Naottikkaa kevväästä immeiset

:)