lauantai 4. elokuuta 2012

Voe yhen kerran...

...ja jos toesenkin. Sehän jotta men Pikku Pirun elämä ihan uusiin kantimiin ja ihan vuan positiivisessa mielessä. Sekun niätsessä piäs töehin.

Sitä niinko on oltuna jo kolome viikkoa uuessa työssä. Työ on ihan mukavoo ja työkaveritkii tuntus olevan yhtä pimmeitä ko Pikku Piru itekkiin, eli omiensa joukkoon on piäsnä. Talon tavat jo osattaan aika hyvin. Vuan vähän on hirvityksen aeheitakin jo mieleen pukanna. Hirvittää ko joutuu käsittelemmään piämiesten rahoja, ihan raha rahana ja sit tilinä ko laskuja pannoo maksuun. Puhelin ee ennee pelota, sihin totuin meleko äkkiään. Vuan eniten taetaa hirvittee tuo esikoisen koulun käynti nyt syksyllä. Kevät män hyvin ko äiskä ol kotona avittelemassa ja lukemassa iäneen kokkeisiin. Suap nähä kuin käyp nyt. Ohan sitä tok illat ja viikonloput aekoo mut kuitenniisa. Pittää vuan toivoo että kaik lutviutuup.

Ohan täs tietysti jottain huonoakkiin täsä töihin piäsyssä. Jos niinko siltä kantilta tahtoopi asioita kahtoo. Se kun tuo vappaa-aeka rajottu ny hieman, nii ee ehi eikä jaksa nii hirviästi nuita kästöetä väkertee. Jottain kuitenniisa sitä on tuas suatu aekaseks ja muutama tillauskin tehty valamiiks. Par tillausta on viel vähän vaiheessa, toinen valmiina hyväksyntää vaella ja toenen viel vähän kesken. Suattaa olla jotta syksyks suunniteltu projekti nyt pannaan vähän jäihin tae sitten ei. Sen näkköö ajastaan. Vuan tässä olis tällänen pikkanen viritelmä Suuren käsityölehden kesäliitteen ohjeesta hiukan mukailtuna:

Se olis kello viiden tee katettuna kahdelle
kera mansikkaleivoksen,
tehkeepä hyvin :)

Pikku Piru pallaeloo tuas astialle kohan kerkiää. Sihin asti ee muuta ko elokuun kaoniita iltoja kahtommaan :)