tiistai 15. heinäkuuta 2014

Suomen Suloinen Suvi...

... lyhyt mut onneks vähä luminen.

Aenahiin rupes siltä tuntummaan tossa kesäkuun ajan. Vuan eepään tuo liijelmäti haettana ko töetä on pitännä huhkija. Ne ko on nuo lomattii pätkissä pätkätyöläesellä. Ja pätkee pukkas lissee ko sähköpostiin napsahti uus nimittämiskirja ajalle 1.8.-31.12. Jotta liki lottovoitto nasahti.

Sitä on mänty piä kolmantena jalakana ja pistetty elämän arvoja uussiin puihin. Iskän vakava sairastelu kevväästä lähtien on pistännä miettimmään tuas tuota elämän rajallisuutta. Rankkaa on olna ja viel rankempaa tulloo olemaan iskällä mutta jos se syksyyn männessä tuas iloks muuttuu. Alakaa vuan olla itellä tuo henkinen väsymys piällä aika kutkulleen. Pienten (lievä ilimasu muuten) tunnekuohujen jäläkeen potkastiin tuttava piiristä pihalle yks valehteleva pas... eikö äijän retku. Onnee vuan ja menestystä häne valihtemalleen tielle (sivumännen sanoe niin eepään tuo vaehtaan parantunna, vakka kantesa valihtoo).

Noh, kuten sannoen niin ne on nuo lomat pätkissä. Juhannuksen jäläkeen ol ihan peräti kaks päevee lommoo. Joten myöhä muksuin kanssa pyyhällettiin Savonlinnaan kaheks päeväks. Oltiin Tott:sa yötä ja vallotettiin Olavinlinna. Ja en mie tiennykkään et miul on kaks merikapteenin alkua: Lake Star ei ajanna karille vaek molemmat sae ruorria pyöritellä :) S/M Punkaharjun ruorriin mie en ennee niitä arvanna laskia. Olavinlinnassa ol sit mukavata ja huikian korkialla käötiin, kirkkotornin huipulla. Eikä poitsu muistanna ollenkansa korkian paikan kammoosa ;)

Ee oltu tuossa viel ies puolessa välissä matkoo huipulle.

Kotiseutumatkaeluu on sit yritetty viikoloppusi tehä. Yhtenä pyhänä otettiin ja ajeltiin Puumallaan kattelemmaan pitkästä aekoo siltoo (johan tosta olt kymmene vuotta viimme kerrasta). Palluu matkalla pysähyttiin sit tutustumassa Sahanlahteen ja viel ihaeltiin Lietveen maesemija ja kommeeta konstuapelija joka puhallutti kot matkalla ;)



Pikkanen koski ol ihmetyksen aihheena. Kommeen näköstä ol, ite käynnä Sahanlahessa joskus vuonna keppi ja kirves, sillo ko olna pien tillikka. Ja käötiinhä myö viimme pyhänä sit kahtomassa millanen se on Mikkelin Naisvuori. Kokemus se ol itellehiin ko empään olna siel ennen käönnäkään.

No tulhan se kesähhiin lopulta. Ja kesä vierran kunniaks tul pyöräytettyä mansikkarahkakuakku. Ossoo se näjemmä Pikku Piru pelata tuonnii liivatteen kanssa ;) 


Ja mitäpä sitä sit kuulluu Pikku Pirun Pajalle? Noh, suattaa vaikka sannoo jotta sitä on tuassiisa rojekteja keske ihan kiitettävästi. Se etennöö pikku hilijoo se omahii pusero. Vuan ko pukkas välillä näppeihin uutta ohjetta jota pit tietennii ruveta kokkeelemmaan ja soveltammaanki samalla. Ja sit ko nuo nuket on viennä miut mennessään nii pittäähän niitähiin olla värkkeemässä. Suapa nähä millon sitä tuas valamista suap aikaseks ko visijoeta pukkoo tuas solokennaan.


No jotta siinähän sitä tuas olkiin tarinata Pikku Pirun Pajalta. Pikku Piru porskuttaa viel pari päevee töetä ja ens viikon se meinoo lommailla, ihan koko viiko. Ja sehän tuntuskii olevan kiirus viikko. Jotta katottaan mistee sitä ihtesä sit viel löyttää. Mutta näellä evväillä:

Oekeen lämpimän lötjäkkee kessee kaekille

:)