perjantai 8. marraskuuta 2013

Itku potku raivaria...

... tae melkeen silleensä.

Nyt ee naarata eekä paljjoo hymmyylytä. Se nimittäin Pikku Pirun peukalon paraneminen kestää sitten piiiitkäään. Sitä käötiin niätsen ihan ortopedilla näyttämässä (ja ol muutos kommee ortopedi ;) ) ja tuomijo suatiin lopulta. Ee oo sen vuarallisempi ko ruhjevamma luukalvossa ja nivelessä. Paraneminen kestää usseemman kuukauven muutonkin ja miulla ekstra pitkään tuo hiijen synnynnäesen rakennevijan takkii. Itekseen onneks parannoo ja kipukeeliä pittää mättee kaks kertoo päevässä. Jumpata pittää peukkua, joten Pikku Piru heiluttelloo peukkua eesssun tuassun ja ympär minkä kerkee. Vuan ko ee aena muista missä kohtoo se raja männöö ja sit sätkässöö ko sähkärin iskis. Urheella suap ko pikkasen varroo ja teippovvaa kunnolla. Eniten täsä nyt ketuttaa ko nuo kästyöt pittää pittee viel jonnii aekoo hyllyllä. Kiellettyy se ee oo mut ko ee siijä ottoo kunnon neulomaotetta niin on se jonnii verran vaekiata. Vuan jos mie viel tästä kykenen nuita lahjoja tekemmään.

Mutta sitä päevee uotellessa

Hyvvee viikonloppuva vuan