Pikku Piru siirty välillä puikoesta ja langoista leipommaan lapsosille joulumieltä:
Noh, joulumieli ehken olna hiukka hukassa Pikku Pirulla työhuoliin taatta mutta kuitenniisa, Tahvananpäevään piästy tällähhiin mielalalla. Työrintamalla mennään notta hiljaselolla, lomapäevät menossa ja vuojen alusta tuas työttömän leipee tarjolla. Ympärpyöreitä puhhuuvat mut kukkaan ee mittään varmoo sanele. Töetä kuitenniisa olis niin jotta toeset niihin hukkuu. Se on notta valtion miärärahoista nytte kiinni Pikku Pirun työt. Elikkään mieltä muahan vettää ko uattelloo, notta laskuja kyllä ropissoo postilootaan, vuan millonka sitä rahhoo tuas suapi niin se on herran haltuun juu.
Vuan pittää sitä jostaen illoita miunkii ja pienistä ne ilot on irki revittävä näenä päevinä. Ilon aehetta antaa kuitenniisa se huomijo notta tuostaen peukalon riähkästä viel peukalo kehkeytyy. Vähin erin se on lopulta kuntootunna sihin jammaan notta huitasin tossa viijessä illassa neulova kummipoijallein villasukat ja lapaset joululahjaks. Jotta kohta sitä ko on tuas aekoo, niin puikot senko kilkattaa tuas. Niin paljon ko ottihiin päihän ko jäi puolet suunnitelluista joululahjosta tekemäti tuon peukun takkii. Notta tiältä se Pikku Piru tuassiisa voemiinsa piässöö ja työntää nokkasa kohti tulevaa.
Että uutta ja parempoo vuotta outellessa
Hyvvee loppu vuotta kaekilleen!
P.S. Ol se Pikku Pirukiin jonnii verran kiltti olna ko lahjuksiahi sae. Pukilta häntä pyysin yhtä aenotta lahjoo ja sen mie saennii (ja muutaman muunnii). Ja tää on justiinsa eekä melekeen:
