Kiirettä pukkoo...

... ja vauhtia piisaa. Mie vaan ihmettelen et mihin miun aika on nykyjään männy? No, töessähän se tietty männöö arkena ja sit viikoloput ko ravvaa metässä. Vuan on kuitenniisa hyvä miel ko pakkasessa on kanttarelleja ja mustikoita ja mehumaijakiin ruplattaa tuol keittiössä parraillaan. Miejän vanhalla mummolla ol tapana sannoo syksysin, jotta kenen jalaka kapsaa sen suu napsaa. Ja mie oon ihan sammoo mieltä mummon kanssa. Hiän opetti monta hyvvee asijata. Välillä on ikävä mummoo. Vuan eepä haikailla nyt.

Bloggaaminen on siis ollunna jonnii aekoo vähän niinko taka-alalla ja suosijolla myönnän jotta suatte tyytyy toestaeseks tähän ehken kerran kuussa päivitykseen. Pikku Piru ee oo kerinnä kauhiast tehä kästöetä mut muutaman tillauksen se on suanna tehtyyn. Uusin pikana toimitettu tillaus ol sit tällanen käslaukku serkkulikalle:

Vuan se alakaa syksy kiäntyä sille suunnalle, jotta Pikku Piru siirtyy neulepuikkoeneen jouluvalamisteluihin. Tillaus töetä otettaan vastaan harkiten mut tarvittaessa jonnii verran. Syksylle suunniteltu projekti on nyt hetken telakalla ja siirrettään talaveen ja ens kevvääseen. Projektiin tehhään töetä sitä mukkaa ko ennätettään joten kahottaan mitä tulloo. Vuan nyt pukkoo tuas visioita joululahjoehin ja niitä pittää siis ruveta vässeemään, jos miellii suaha nehiin valamiiks enne joulua. Luvassa siis uusia juttuja koha ehittään. Ens kertaan siis:

Hyvvee syksyn alakuu kaekille :)