Niiskutaniis niskuttaa saa...

Voe niiskuta niiskuta. Se sitten jotta iski flunssaa Pikku Piruunkin. Johan myö tietty ollaan ton flunssan kanssa kättä viännetty viime syksystä lähtiin ja nyt se sitten selätti miut. En ihan helpolla periks taueille anna mut nyt oli pakko antaa. Ol viisaampoo jiähä kottiin sohvan nurkkaan niiskuttammaan lehvojen parriin ko lähtee töihin känisemmään silimät verestäen ja nokka punottaen. Sitä ois suattanna tiskin toisella puolen asiakkaat kahtoo jotta "Jaaha, se on sitte sihteeri alottanna vapun vieton hyvissä ajjoin". Ja ko ei oekein tuo järkikultakkaan tunnu juoksevan nytten, enämpi tunttuu nilikuttavan ko täe tervassa.

Vuan vieläkkiin tuo flunssa enämpi niinko kiusovvaa minnuu, on häntä niinko niskanpiällä mut kuitenniisa ei oo. Nokka niiskuvvaa ja köhityttää, poskkiin pakkovvaa ja vissiin jo tonne piähännii. Kuumetta ko se rietas ee miulle oo nostanna ennee vuosiin. Paleltelloo vuan ja laskoo alilämmölle. Kittuuttaa juutas vuan. Ee oo jaksanna kästöetäkkään värkätä vähhään aekaan. Suap tuo vappukkiin Pikku Pirun puolesta olla ja männä. Enpä häntä liiemmin oo juhlinnakkaa koskaan ja mukuloitten eholla männy viimeset kakstoesta vuotta. Vuan nyt taetaa jiähä ne pallojenki puhkumiset toesille, suattaa henki loppuva tae tulla yskimällä täötetyt pallot. Siin tietty oliskii uus renti iteja.

Vuan nyt Pikku Piru taetaa kömpii tuasiisa tonne sohvan nurkkaan ja toevottelloo kaekille:

OEKEEN HAOSKOO VAPPUVA!

;)

P.S. Sitä kessee outellessa: