lauantai 26. lokakuuta 2013

Sataa sataa ropisee...

... ja on niin pimmeetä notta väkisin väsyttää. Mihin se pien talaven alaku oekeen katos? Ja justiinsa ko miun Tino-pojulle vaehettiin talvitossut alle. Vuan ol se kuitenniisa hyvä notta vaehettiin viime viikolla. Käytiin näjetsen reissussa tuolla pohojanmualla  ja siellähäntä ol jo ihan kivat liukkaat ja luntakkiin vähän tullunna. Eepä tarvinna peljätä suotta. Vaekka olhan tuolla tien piällä tuas niitä onnettommii urveloita, jotka eevät ymmärrä mistään mittään etenkään varovaesuuvesta ja kanssa autoolijoiden huomioimisesta. Sen verti älyttömmii ohitkuksii sae tuassiisa totistaa matkalla. Vuan henkissä ollaan takasin kottiin piästy.

Sivistyttyäkin tul reissussa. Kaustisillahan myö niinko oltiin systerin luona vuan käötiinpä myö sit siinä vieressä Vetelissä ihmettelemässä. Siellä yhen kaopan kylymäkuapilla sitte remahin nauruun. Ee se tietty naurunaihe ehken ou se mitä mie näen mut kyl se vuan tahattomasti naoratti. Siel ol niätsen kylymäkuapin kylessä sellanen ilimotus jotta pit ihan kuvata:





Se ee oo naurunassii ko nuille musikoille alkkohoolija välitettään, vuan tuo iteja laittoo Justiina siitä muistuttammaan, niin se se pist Pikku Pirun hörähtelemmään. Jos se vaek vähän aottas asijoo :)

Muuten ee kyllä Pikku Pirruu kauhiasti oo naoratellu eekä pahemmin hymmyilytäkkään. Töetä tehhään ja saeraslommoo vältellään vuan taetaa se kolomannen kerran liäkärille viijä tään muijan. Viime viikolla kävin työterveyvessä ja nyt ottivat sitten kuvija tosta heittiö peukusta. Mittään ee kuvista löötynnä ja eppäilivät notta jänne on tulehtunna ja ehken vähän vijottunna. Miäräsvät viikon särkyliäke kuurin ja mahollisimman vähän rasitusta. No, viikon ol liäkitys Pikku Pirulla hollillaan ko veteli par tabua päivässä vuan eepä nuo mitkään kivut loetolla pysynneet. Niin koski häntä peukalloon ko piähän ja selekäänkin koko kuurin ajan. Eekä oo peukalo kunnossa ee. Ja joululahjat pitäs häntä suaha tehtyyn ja tillaustahin pukkas reissulta. Suas nähä kui tässä viel käyp. Neulominen ko ee oekeen tunnu olevan paras mahollinen tekeminen justiinsa nyte. Vuan siitä huolimatta ja hampaat irvessä saen valamiiks ne elämäni toisiks ouvoimmat lapaset:




Ja tytsy tykkää. Joskin sano notta pittää opetella käöttämmään :) Tarkotus olis häntä neuloo toiset paksummasta langasta joululahjaks. Ja viel sukat sammaan aiheeseen ;)

Mutta eeköhän se olna tuas tässä ne tärkeemmät. Pikku Piru ruahaa kohta ihtensä mukuloetten kanssa ruplautummaan ja saonommaan tuonne meitin ylellisseen virkistäätymiskeskukseen elikkään Anttolanhovviin ;)

Syyssatteista huolimati nauttikkaahan viikonlopusta

:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti