Elämä on...

Muutamia ärräpäetä sisältävvää ärinää ja murinaa tuas tällä hetkellä. Mie ko ootan ja ootan yhä etelleen sitä uutta konettain. Lupasvat jotta se ois miulla jo viikolla 6. Vuan eipään näjy sitä konetta eekään kuulu puhelinsoettovakkaan. Hommija olis vaekka kuinka ja konetta tarvihtis. Ja ko ensteks saes sen uuven konneen niin sit piäsis hankkimmaan se monitoimilaetteen, sen jolla voes tulostoo, kopijoija ja skannata. Entinen ko teki lopun toeminnastaan jo toesta vuotta sitten. Tähän asti keplotellu miten kuten vuan nyt alakaes olla uuven paekka. Ne ko on nuo rahastonhoetajan hommat sellassii, jotta pittäes olla kunnon vehkeet kotona, ettei tarvihtes pitkin kylijä käövä tulostelemassa.

Noh, aenaskiin jottaen hyvveekin välillä. Viimenkiin ottivat polliisit yhteyttä ja nyt vissiin alakaes aekuisten oikeesti edetä sehhiin rikosilmotus, jonka jouvuin tekemmään syksyllä. Ja onneks suattiin korjattuva se mikä korjattavissa oli. Suap huokasta helepotuksesta ja mukulat piässöö toukokuussa leirikouluun Nauvoon. Jotta pistää jo hymmyilyttämmään.

Toesaalta eepä tuo koko aekoo hymmyilytä. Poeka polonen taenna suaha kuuluisan Noro-viruksen ko raokka on viijettä päevee vatta kuralla. Onneks käyp syöminen ja juominen ja ylleis kunto on pysynnä hyvänä. Vuan saeshan tuo loppuva jo. Jännityksellä ootettaan ollaako myö tytön kanssa suatu tartunta. Ja siinäpä sivussa Pikku Piru on tuas siirtynnä sinkkuäetiks. Piruja koko miessukukunta. Vuan eepä tuota jouva pitkin suremmaan. Elämä on.

Jotta näillä tuas mennään.

Kevät auringosta nauttien